En tiennyt mitään Pieni kauhukauppa (Little shop of horrors) -musikaalista, kun menin ystävieni kanssa elokuvateatteriin joskus 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. 1960-luvun alkupuoliskon soulmusiikilla säestetty synkänhauska elokuva kertoo köyhästä Seymourista (Rick Moranis), kukkakaupan myyjästä, jonka löytämä lihansyöjäkasvin taimi muuttaa kaikkien kukkakaupan työntekijöiden elämän. Kun kasvi kasvaa isommaksi Seymour huomaa, että veritipat eivät enää kelpaa kasville vaan tämä vaatii ruoakseen lihaa, mielellään ihmislihaa. Svengaavan musiikin lomassa Seymour ryhtyy äärimmäisiin tekoihin pitääkseen kasvin elossa ja saadakseen omakseen kukkakaupan kauniin myyjän Audreyn (Ellen Greene).
Musikaalin isät olivat vielä 1980-luvulla suhteellisen tuntemattomat Howard Ashman ja Alan Menken. Ashmanin käsikirjoittama näytelmä perustui Roger Cormanin 1960-luvulla tekemään samannimiseen halpiselokuvaan. Alan Menkenin säveltämä musiikki nosti kulttitarinan teatterin lavalle uuteen kukoistukseen, ja musikaalin huumori oli, mikäli mahdollista, entistäkin mustempaa. Vaikka musikaali ei koskaan päässyt Broadwayn suuriin teattereihin, tuottaja David Geffen halusi tehdä siitä musikaalielokuvan.
Elokuva sijoittuu Kennedyn ajan Amerikkaan, varakkaiden seurapiirien sijaan New Yorkin nuhjuisille sivukaduille, missä ihmiset pinnistelevät tullakseen toimeen. Tässä miljöössä laulaa ja tanssii kolmen mustan tytön (Tichina Arnold, Michelle Weeks ja Tisha Campbell) lauluyhtye, joka toimii elokuvan kertojana ja ilmestyy kuvaan aina kun tapahtuu. Tätä iloisen musiikin ja synkän ympäristön välistä ristiriitaa on vaikea vastustaa.
Tyttöyhtyeen lisäksi elokuvan päähenkilöiltä elokuvan varastaa Audreyn sadistinen poikaystävä Orin, jota esittää mainio Steve Martin. Seuraavaa videoesimerkkiä en suosittele hammaslääkäripelkoisille. Edellämainittu tyttöyhtye esiintyy myös tässä kuten lähes muissakin elokuvan musiikkipätkissä.
Suurimman huomion kerää kuitenkin kasvi itse, jolle Seymour antaa nimen Audrey II. Se kasvaa elokuvan aikana pienestä taimesta huoneen kokoiseksi hirviöksi. Ohjaaja Frank Ozin Muppet Show -tausta näkyy parhaiten kohtauksessa, jossa Seymour ja kasvi ottavat mittaa toisistaan. Elokuvan tekijöiden taitavuudesta kertoo se, että Audrey II -kasvin liikkeet ja eleet kuvattiin lähes täysin ilman digitaalisia erikoistehosteita tai trikkikuvausta. Ylisuureksi kasvaneen viherkasvin lauluäänestä vastaa mm. Four Tops -yhtyeestä tunnettu Levi Stubbs.
Teatterimusikaali päättyy siihen, että Audrey II pistelee poskeensa koko maailman (ja teatteriyleisön siinä sivussa). Elokuvaa varten loppukohtaus venytettiin 23 minuuttiseksi maailmanlopunspektaakkeliksi, jonka kuvauksiin kului valtaosa koko elokuvan budjetista. Koenäytöksen yleisö suhtautui kuitenkin kielteisesti elokuvan loppuun, jossa sen romanttinen pari joutuu kasvin syömäksi. Näinollen koko näyttävä ja kallis loppukohtaus hylättiin ja korvattiin versiolla jossa tarina päättyy onnellisesti.
Alkuperäinen loppukohtaus oli hukassa 20 vuotta, kunnes elokuvan directors cut julkaistiin dvd- ja bluray-muodossa. Nyt elokuvan katsoja voi itse valita, kumman version elokuvasta hän haluaa katsoa. Paras vaihtoehto on tietysti katsoa molemmat.
Little shop of horrors onnistuu olemaan yhtä aikaa synkkä ja makaaberi kauhuelokuva, hersyvä komedia ja ykkösluokan musikaali, jonka sävelmät jäävät korvan taakse pitkäksi aikaa. Alan Menken ja Howard Ashman siirtyivät elokuvan jälkeen Disneyn leipiin käsikirjoittamaan elokuvia, ja säveltämään musiikkia elokuviin Pieni merenneito, Kaunotar ja hirviö ja Aladdin, joista heidät palkittiin myös Oscar-palkinnoilla. Howard Ashmanin kuoli Kaunottaren ja hirviön valmistumisen aikoihin, mutta Alan Menken teki Disneylle musiikit myös elokuviin Pocahontas, Notre damen kellonsoittaja, Kaksin karkuteillä ja Hercules, jossa kertojina toimiva naisryhmä muistuttaa kovasti Little shop of horrors -elokuvan lauluyhtyettä.
Mutta kaikki alkoi siis tästä verta ja ruumiinkappaleita sisältävästä elokuvasta, joka on hyvin kaukana Disneyn satumaailmasta. Musikaali on tällä vuosituhannella noussut uuteen suosioon ja sitä on esitetty Broadwayn ja West Endin teatterissa suurella menestyksellä.
p.s. Lue myös Little shop of horrors -soundtrack-albumin esittelu blogissani 300 levyä.
